Blogi

Cat People

31.08.2018 00:00

Harkitse kissaharrastuksen aloittamista jos kaipaat elämääsi uusia ihmissuhteita. Silloin ei välttämättä tarvitse edes lähteä kotoa tavatakseen ihmisiä, koska ihmisethän tapaavat tulla kissan luo. Uuden pennun tultua taloon voi aloittaa pitämällä kissanristiäiset, tai vaikka useammatkin, sillä ne ovat rentoudessaan ihan juhlista parhaita!

Kun ihmisiä tavatessa keskustelu eksyy kissoihin, paljastuu kissaihmisten alakulttuuri. Kaapista voi tulla ulos niin lähinaapurisi kuin työkaverisi,  autosi katsastaja kuin lapsesi opettaja. Kuullessaan jonkun jakavan saman kiinnostuksen, he alkavat silmät loistaen kertoilla omasta lemmikistään. Kissaihmisyys edesauttaa kummasti kahden erityyppisen henkilön keskinäisen yhteistyön sujumista.  Entäs sitten jos toinen onkin koiraihminen? Ehkä on kuitenkin enemmän yhteistä kuin erottavaa kissa- ja koiraihmisten välillä- ainakin hauskat jutut.

Sosiaalinen media edesauttaa huomattavasti kissaihmisten verkostoitumista. Brittikissojen omistajilla on oma facebook-ryhmänsä, jossa voi viihtyä hauskojen kissajuttujen parissa ja hellanlettastella pentuvideoiden äärellä. Ryhmässä myös jok´ikinen brittikissan kuva saa taatusti ihastuneen vastaanoton. Ihanaa kun jollain foorumilla voi jakaa rajattomasti kissankuvia ilman pelkoa vastaanottajien kyllästymisestä! Ryhmässä voi kysyä ja saa auliisti vastauksia kissoja  koskeviin kysymyksiinsä, ja siellä vaihdetaan kokemuksia kaikesta mahdollisesta kissoihin ja niiden hoitoon liittyvästä.

Näyttelytoimintaan osallistuminen nostaa kissaihmisiin tutustumisen ihan omiin sfääreihinsä. Näyttelyissä pääset tapaamaan livenä brittikissasivuilta tuttuja kissoja ja kissojen omistajia. Vaikka olet uusi harrastaja, niin tuntuu heti kuin olisit tutussa seurassa. Näyttelyssä opit paljon kissoista ja kissankasvatuksesta, ja näet tietenkin upeita kissoja. Kaikkein parasta antia näyttelyssä on yleisö. Näyttelyihin tulevat ihmiset ovat enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) kissoista kiinnostuneita, ja heidän kanssaan pääset "puhumaan kissaa" ihan sydämen kyllyydestä. 

Perheisiinsä kissat kehräävät hyvää mieltä ja tyytyväisyyttä. Kissasta huolehtiminen on perheen yhteinen asia, ja kissaharrastuksen parissa voidaan touhuta monella tavoin yhdessä. Kissan leikkisyys tuo iloa ja kehräys lohduttaa suruissa, mikä voi olla hyvin tärkeää silloin kun tunteita ei pysty pukemaan sanalliseen muotoon. Kissan silittäminen ja se, miten kissa reagoi kehräyksellä ja puskemisella on sanatonta vuorovaikutusta, ja se on  usein tärkeämpääkin kuin sanallinen yhteys.

Yhteishuoltajuutta kissojen tapaan

28.04.2018 08:15

Pitkin syksyä ja talvea suunniteltiin ja aikataulutettiin Vanamolle ja Kisumisulle treffejä sulhasten kanssa, ja lopulta kävi niin, että pentueet syntyivät kahden päivän välein. Ensin pennut syntyivät Kisumisulle, ja jo tuolloin Vanamo oli innokkaasti osallistumassa pentujen hoitamiseen. Tyttäremme nimesikin Vanamon helikopterimummoksi - pörrää innolla pentulaatikossa. Vanamo oli mukana lämmittämässä, pesemässä ja vartoimassa pentuja. Imettäminen vaan ei onnistunut, mutta siihenkin kekoon Vanamo kantoi kortensa yrittämällä niskasta vetää Kisumisua takaisin koppaan kun Kisumisu hetken jaloitteli muualla.

Kisumisu oli puolestaan avittamassa Vanamon synnytyksessä nuollen pentuja kun  Vanamo ponnisti seuraavia maailmaan. Synnytyksen jälkeisenä aamuna kaikki pennut löytyivät kiipeilytynnyrin alalokerosta Kisumisun hoivista, Vanamon loikoillessa tynnyrin edustalla. Molemmat emot nippa nappa sopivat tynnyriin kahdeksan pennun kanssa, mutta melkoisen ahdasta siellä oli. Tuossa vaiheessa ymmärsimme, että yhteinen vanhemmuus on kyseessä, ja pennut tuskin erottavat kumpi emoista on oikea vaan hyväksyvät kaikki hoitajikseen. Erilaisia yhden tai kahden pentupesän ratkaisuja kokeiltiin yhteishuoltajuuden toteuttamiseksi, ja kaikkein toimivimmaksi lopulta osoittautui riittävän iso pahvilaatikko, johon sopivat molemmat emot yhtä aikaa imettämään kaikkia kahdeksaa pentua.

Näyttää, että yhteishuoltajuudesta on niin pennuille kuin emoille monenlaista hyötyä. Pennuilla on tuplaten turvaa ja emon lämpöä, ja varsin rauhallisia ja helposti käsiteltäviä pennut ovatkin. Koska kahdesta emosta riittää pennuille jatkuvaa turvaa, ovat emot hyväksyneet pentupesän paikan siirtämisen peräkamarista etummaiseen kamariin, ja varmaan pennut senkin vuoksi sosiaalistuvat hyvin ihmisiin. Painon kehityksestä arvioiden pennut ovat saaneet hyvin maitoa. Välillä kaikki ovat toisen imetettävänä toisen emon ollessa lepovuorossa, ja välillä taas molemmat emot imettävät yhtä aikaa. Ilmeisesti maitoa kehittyy hyvin kaikkiin nisiin tämmöisillä järjestelyillä. Molemmat emot pesevät pentuja, jotka ovatkin puhtaita ja tyytyväisiä. Nuoleminenhan paitsi puhdistaa myös vahvistaa pentujen ja emon suhdetta ja siten antaa vahvan lähtökohdan elämälle. Emot pystyvät paremmin pitämään myös lepotaukoja pentujen hoitamisesta, kun toinen on hoitamassa niitä. Välillä ne loikoilevat lattialla, käyvät seurustelemassa ihmisten kanssa, syömässä ja ulkoilemassa, ja siten keräilevät omia voimiaan.

Kaikin puolin emo ja pennut vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä tähän yhteiseen huolenpitoon. Kunhan pennut kasvavat hieman isommiksi niin leikkikavereita riittää tässä kissojen perhepäivähoitolassa.

Hiilitassunjälki

09.09.2017 08:39

Jos ylipäätään pohtii valintojaan ekologiselta kannalta, tulee pohdiskeltua myös kissan jättämää hiilitassunjälkeä. Jokseenkin kaikilla harrastuksilla on myös ympäristövaikutuksia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Paitsi harrastuksen valinnalla, myös toimintatavoillaan voi vaikuttaa harrastuksesta jäävään hiilijalanjälkeen.

Kissan ympäristövaikutusten on arvioitu vastaavan pienikokoisen auton vaikutuksia, mikä kuulostaa varsin hurjalta. Onko tämän hillitassunjäljen pienetämiseksi tehtävissä mitään?

Ravinto lienee merkittävin tekijä ympäristövaikutusten muodostumisessa.  Kissa on puhtaasti lihansyöjä eikä saa tarvitsemiaan välttämättömiä aminohappoja kasvisruoasta,joten lihansyönnistä ei voi luopua. Sen sijaan voi tehdä paljonkin sen suhteen, millä tavoin tuotettua, miten pitkälle käsiteltyä, miten kaukaa rahdattua ja mihin materiaaliin pakattua ruokaa kissalleen syöttää. Meillä suositaan esimerkiksi kotimaista, tuoretta possunsydäntä. Sitä ei ole käsitelty, vaan myydään kokonaisena marketin liharuokahyllyssä. Näin ohitamme raaka-aineen kierrättämisen kissanmuonatehtaan kautta, jolloin raaka-aineen kuljetus, kenties ylimääräinen pakastus, valmistusprosessi tehtaassa, pakkaus ja valmisteen kuljetus jäävät väliin. Pystymme hankkimaan ruoan samalla kauppareissulla kuin muutkin ostoksemme, joten ylimääräinen autoilu eläinkauppoihin jää pois.  Lisäksi ajattelemme, että on parempi käyttää lihantuotannossa sivutuotteena syntyvää, vähemmän ihmisten ravinnoksi haluttua osaa sen sijaan että ruokkisi kissaa esimerkiksi paistilihalla.

Valmismuonia käytettäessä voi kiinnittää huomiota pakkaustapaan: pienet aluminiset eläintenruokapurkit oli listattu kotitalouksien ostoksista kaikkein eniten ympäristöä kuormittaviksi tuotteiksi. Valmisruoassa mieluummin ostamme kartonkipakkaukseen pakattua ja suhteellisen lähellä valmistettua tuotetta, jossa myös raaka-aineiden laatuun ja alkuperään on kiinnitetty huomiota.

Ruokinnan lisäksi kissan hiilitassunjälkeen vaikuttaa hiekan valinta. Kaikki bentoniitti- ja silikaattipohjaiset tuotteet tuodaan ulkomailta, esimerkiksi bentoniittihiekan suurin tuottaja on Kanada. Bentoniittipohjaiset tuotteet eivät maadu eivätkä myöskään pala, vaan joutuvat joko suoraan tai polttolaitoksen arinalta siivottuina lopuksi kaatopaikalle. Silikaattipohjainen hiekka maatuu kaatopaikalla, tosin hitaasti. Olemme valinneet hiekkalaatikoihin kotimaisen puupelletin. Se ei päädy kaatopaikalle vaan sen voi joko kompostoida biojätteen mukana tai polttaa polttokelpoisen jätteen mukana. Myös pölyämättömyys, tuoreen puun tuoksu ja edullisuus ovat painaneet vaakakupissa valintaa tehdessä.

Kissa ei vaadi paljonkaan tarvikkeita. Kiipeilypuut ovat puusta ja sisalnarusta valmistettuja, ja hankintavaiheessa on kiinnitetty huomiota tuotteiden kestävyyteen. Leluissa, nukkumapaikoissa ja pehmusteissa voi hyödyntää kierrätysmateriaaleja- meillä pennut aloittelevat elämänsä pahvilaatikossa, mutta niinhän ihmisvauvatkin äitisypakkauksen pahvilaatikkosängyissä.

Olettaa sopii että näillä toimenpiteillä kissojemme hiilitassunjälki on saatu putoamaan pikkuauton tasolta alemmas, olisimmeko peräti skootterin tasolla?

Vaikka hiilitassunjälkeä syntyy, kissaa ei voi ajatella hyödykkeenä kuten autoa, vaan kissa on perheenjäsen, jonka tuoma ilo ja onni ovat korvaamattomia. Elämämme kokonaisuudessa voimme elää ekologisia  valintoja tehden myös kissojemme kanssa, ja siinä kokonaisuudessa arvokkaimpia ovat ne tassunjäljet, jotka kissa rakkaudellaan jättää sydämiimme.

Isoja ja pieniä

01.06.2017 20:43

Kevättalviset romanssit johtivat onnellisiin perhetapahtumiin. Maaliskuun lopulla syntyivät Kisumisun ja Gawaynen pennut,kivasti pareittain: ensin kaksi yönmustaa poikaa ja sitten kaksi  kilpparitabbya tyttöä. "Printteristä taitaa loppua muste", totesi nuorimmainen synnytystä seuratessaan. Synnytys olikin varsinainen perhesynnytys, kun se tapahtui  prime time aikaan, klo18 perjantai-iltana, kun koko perhe oli kotona asettumassa mukavasti viikonlopunviettoon. Se viikonloppu menikin sitten pentuhuumassa, kun edellisen kerran pikkuisten tassujen tapsutusta oltiin kuultu kissalassa noin vuotta aiemmin.Synnytyksessä avustanut esikoinen sai päättää pentujen nimet, ja Harry Potter-kirjoistahan ne löytyivät: Ginevra Molly, Lily Luna, Severus Kalkaros ja Sirius Black.  Hetimiten kävi selväksi myös, että se punertavampi tyttökissa jää meille. Kasvattajana olisin arvostanut toisen naaraspennun rakennetta ja kuvioitusta, mutta lemmikkejähän nämä meidän kissamme ennen kaikkea ovat, joten esikoinen sai valita pentueesta itselleen mieleisimmän.

Tasan kaksi kuukautta myöhemmin näkivät päivänvalon myös Vanamon ja Walentinon rakkauspakkaukset. Vanamo järjestikin kunnon yllätyksen pyöräyttämällä viisi virkeää pentua, kun aiemmissa pentueissa syntyi vain kaksi pentua kummassakin. Tämän pentueen alulle saamista jouduttiin odottamaan yli puoli vuotta. Yhdessä vaiheessa Vanamolla oli valeraskaus, eikä tämän astutuksen jälkeenkään näkynyt ulkoisia merkkejä tiineydestä ennen kuin vasta noin viiden viikon kohdalla, eli monenlaista odotusta, käännettä ja epävarmuutta pentueen syntymää edeltäneeseen vuoteen ennättikin mahtua.

Nyt meillä onkin vilskettä kuin kissalassa konsanaan!  Isommat pennut juoksevat, painivat, hyökkäilevät, vaanivat ja temmeltävät neljästään, samalla kun pienemmät painonnostajat tuhisevat emon suojissa keskittyen syömiseen ja nukkumiseen. Konkarisynnyttäjä, mummokissa, HRH Vanamo siirsi pentupesän päättäväisesti rauhalliseen paikkaan, eli perimmäiseen nurkkaan sängyn alle.  Vanamon hopeanhohtoisia perillisiä tervehtiessämme täytyykin meidän palvelijoiden siis kumartaa syvään :)

Kollimainen kosintakirje ja sitä seurannut äkkilähtö lemmenlomalle

21.03.2017 22:31

Komea Tsekeistä maahanmuuttanut Walentino-kolli puhuttiin Vanamolle sulhaseksi hyvissä ajoin, noin vuosi sitten keväällä. Suunnitelma silver tipped -pentueesta oli tarkoitus toteuttaa heti kun Vanamo tulisi kiimaan edellisen pentueen jäljiltä, eli arvatenkin kesä-heinäkuulla.

No, toisin kävi. Vanamo ei tullut kiimaan kesällä eikä vielä syksylläkään. Talvikin ennätti kääntyä uuden vuoden puolelle ennen kuin kiima sitten lopulta ilmaantui, sopivasti juuri Kemin näyttelyn aikaan. Siitä laskettuna vajaa pari viikkoa eteenpäin olisi ollut sopiva astutusaika, ja aikatauluja jo suunniteltiin kahdessa taloudessa siihen malliin, että tiettyinä päivinä tyttäremme olisi junaillut viemään ja hakemaan Vanamoa.

Tässä  välissä ennätti Kisumisulla käydä poikakaveri Tampereelta, Kalle-kolli.  Vanamo pidettiin visusti erossa tyttärensä sulhasesta, mutta vierailun jälkeen Vanamo ei kuitenkaan tullut enää kiimaan.  Vähitellen aloimme jo hämmentyneenä epäillä, että ei kai sittenkin päässyt käymään hassusti, ja Vanamolle ja Kallelle olisikin tulossa lehtolapsipentue. Varsinaista Kauniit ja Rohkeat- meininkiä!

Walentino oli uskollisesti odottanut Vanamoa nämä kaikki kuukaudet (mitä nyt parin muun naaraan kanssa sillä aikaa tekaissut pentueet), ja vielä tämän Vanamon viimeisimmän sekoilun Kallen hormonihuuruissa kestänyt uskoen, toivoen ja rakastaen. Vähitellen alkoi käydä selväksi, että ilmeisesti Vanamo kehitti valeraskauden kollintuoksuista, kun vatsa ei kuitenkaan alkanut kasvaa samaa tahtia kuin tiineeksi tulleella Kisumisulla.

Walentinon emäntä alkoi saada kollien kujeista ja narttujen nirsoiluista tarpeekseen, ja tarttui Amorin jouseen. Hän oli kuullut että kollinhajut saattaisivat herättää naaraan halut, ja niinpä Vanamo sai Walentinon leukaperissä pyöritellyn kankaanpalan kirjepostissa. Absolutely the most romantic kirjekosinta  kissapiireissä  kautta aikain! Walentinon "partavesi" tepsi suorastaan odotettua paremmin, sillä parin päivän kuluttua huomasin Vanamon mouruavan lupaavasti.

Viesti Walentinon emännälle lähti heti, ja viisi tuntia siitä olivat Walentinon omistajat autoilleet kolmensadan kilometrin takaa hakemaan Vanamoa. Tuskin ennätti Vanamo huomata kiimassa olevansakaan, kun oli jo matkalla lemmenlomalle Walentinon luokse. Se oli todellinen äkkilähtö!

Nopsaa oli toiminta kissaparillakin. Lieneekö etukäteen saatu tuoksuviesti tuonut tuttuuden tunnetta, kun Vanamo suhtautui Walentinoon varsin suopeasti alusta alkaen. Hyvä että pitkä odotus palkittiin ainakin lemmekkäällä lomalla. Jos tästä seikkailusta vielä VW-pentuekin seuraa niin vaiherikas romanssi saa onnellisen lopun.


It`s Showtime!

24.01.2017 18:23

Pohjoisen Rotukissayhdistyksen juhlashow talvisessa Kemissä innosti ilmoittamaan kissat näyttelyyn. Niin omistaja kuin kissatkin olivat ensikertalaisia näyttelyssä, joten osallistuminen otettiin ennen kaikkea oppimisen kannalta.

Kissojen valmistelu näyttelyyn tarkoitti pitkiksi venähtäneiden kynsien kärkien lyhentämistä. Tosin tuomarilta kuulin että karvoja olisi voinut leikata korvien reunoista, jotta korvat näyttäisivät pienemmiltä ja pyöreämmiltä. Mielessäni jo visioin saksien heilumista ohuen korvalehden reunamilla, vastahakoisen kissan pyristellessä vastaan...

Vanamo sattui olemaan kiimassa näyttelyn aikaan, ja se kyllä näkyi ja kuului myös tuomarin pöydällä. Sinänsä Vanamon ulkomuoto sai kiitosta tuomareilta. Kisumisua taas luonnehdittiin vielä teinin oloiseksi, joten kypsymistä ruumiinrakenteessa toivotaan. Kaiken kaikkiaan molemmat saivat paljon positiivista arviointia, ja sertit molemmilta päiviltä. Olihan se komeaa olla sitten iltapäivät yleisön ihasteltavana ruusukkeet häkkiä koristaen!

Vaikka kissat selvästi arkailivat näyttelyitilanteessa, omassa häkissään ne nukuskelivat rauhallisesti, tulivat rapsutettavaksi ja mutustelivat ruokaansa. Erityisesti Vanamo viihtyi näytillä häkkinsä etualalla, keräten ylellisessä hopeisessa turkissaan ihailevia katseita ja huokauksia yleisöltä. Kisumisua pysähtyivät puhuttelemaan erityisesti ne, joilla oli kotona "ihan samannäköinen" kissa kuin Kisumisu. Saimme kuulla monia tarinoita ihanista kotikissoista ja niiden omistajilleen tuomasta ilosta.

Näyttelyn parasta antia oli juuri tämä puhuminen kissoista kiinnostuneen yleisön kanssa. Jaetut kokemukset kissoista ja yhteinen innostus virittivät monia hyviä keskusteluja. Missään muualla ei voi tavata semmoista
määrää kissaihmisiä yhdellä kertaa. Sain vinkkejä tuleviin näyttelyihin ja kissojen kasvatukseen, ja löytyipä kokemusasiantuntijaa jopa kissan ulkoiluaitauksen rakentamiseen! Ja näkihän siellä myös monenlaisia kauniita
kissoja, vaikkakaan en kovin paljon malttanut näyttelyhallissa kierrellä. Sekin tuli nyt varmistettua, että kissamme ovat tuomareiden silmissä rotumääritelmän hyvin täyttäviä ja kasvatukseen sopivia.  

Kun palasimme kotiin, seisoi joulukuusi vielä olohuoneessa vuosikasvujaan kasvatellen, ja katolta tippuvat lumet ovat jäätyneet tönkyröiksi terassin eteen, mutta kissaneitosemme ovat nyt suorittaneet debyyttinsa kissaseurapiireissä. Sitten vain kavaljeereja odottelemaan.

Hiljaiseloa kissalassa

01.11.2016 07:18

Suunnitteilla oli kaksi pentuetta syksylle. Kollit puhuttiin valmiiksi jo keväällä, ja kesän tullen tehtiin terveystarkastukset astutusta ajatellen.

Mutta kuinka ollakaan -  kun olisi koittanut meille ihmisille sopiva aika kissojen häille, kumpikaan naaras ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta asiaan. Ei mouruamista, ei kieriskelyä matolla, ei ruokahalun menetystä elämää tärkeämpien asioiden vallatessa mielen ja kehon toiminnot.

Kesästä alkaen naaraamme ovat siis viettäneet hiljaiseloa tassutellen pehmeillä kissantassuillaan ruokakupin ja nukkumapaikan välillä, sekä seuraillen tinttien touhuja ikkunasta. Molemmat ovat innokkaita ulkoilijoita, mikä herättää kasvattajassa toivoa, että ehkäpä lähistöllä kiertelevien kollien tuoksut laukaisevat lisääntymisvietin. Turha toivo: iltaisin emo ja tytär intoutuvat leikkimään toisiaan takaa-ajaen, mutta kollien kaipuu ei vie yöunia, vaan ihmisten nukkuma-aikaan myös Vanamo ja Kisumisu rauhoittuvat omille vakipaikoilleen, kumpikin omaan kamariinsa. Ruoka maistuu erinomaisen hyvin, mikä näkyy varsikin Vanamossa, joka alkaa saada brittikissamaista pyöreyttä poskiinsa ja pallomaisuutta kehoonsa.

Tästä näkee, kuinka kissalassa eletään viime kädessä kissojen tahdissa. No can do silloin kuin luontoäiti päättää, että aika ei ole kypsä kissaperheen kasvattamiselle. Koska haluamme pitää kasvatustoiminnan pienimuotoisena, tämä sopii meille hyvin. Kissoja ei tarvitse pitää pillereillä jatkuvien kiimojen ehkäisemiseksi, vaan luonto on hoitanut asian niin, että kissat eivät kuluta itseään jatkuvilla kiimoilla, mutta eivät myöskään lisäänny kohtuuttomassa tahdissa. Pentuesuunnitelmien muuttuminen kauniisti muistuttaa meitä siitä, kuinka viime kädessä suunnitelmamme  ovat vain luonnostelua, elämä kulkee sitten omia latujaan.

Toki edelleenkin visioin kissalan toimintaa jatkossa: syksyt voisivat kulua leppoisia kissanpäiviä viettäen, ja keväät sitten lisääntymisen ihmettä seuraten. Nyt kuitenkin muistan lisätä suunnitelmiini lauseen: mikäli luontoäiti niin päättää.


Kesäkisut

09.08.2016 19:32

Kesä se on sisäkissoillakin! Talvi on torkuttu uunin lämmössä ja sohvan selkämyksellä, mutta kesän tulon myötä kissat haluavat enenevästi ulkoilemaan terassilla olevaan "paviljonkiinsa". Ei voi välttyä huomaamasta, kuinka kevään tuoksut, äänet, tuulenvire ja auringon lämpö saavat kissan valpastamaan kaikki aistinsa- ikään kuin heräämään talviunestaan. Kesän myötä ulkopaviljongista on tullut melkeinpä suositumpi oleskelupaikka kuin sisätiloista. Lämpiminä ja pimeinä elokuun öinä kissanvaistot vasta heräävätkin, ja siilin ja muiden ötököiden rapistelessa pihalla eivät kissat  malttaisi lähteä edes yöksi sisään- silloinhan alkaisi juuri paras saalistusaika! Helteisinä päivinä kissat kuitenkin valitsevat vapaaehtoisesti sisätilat, ja sieltä mahdollisimman viileät lattiapinnat: takan edustan kiveys on yksi hellepäivien suosikkipaikka- samassa paikassa sitten talvella lämmitellään.

Kissojen paviljonki ei ole kovin iso, mutta se sopii hyvin ympäristön tarkkailuun kaikilla aisteilla. Tarkkailua voi harrastaa pienen kiipeilytelineen päältä, joita paviljongissa on kaksi kappaletta, molemmille kisuille omansa. Kissat tykkäävät käyttää myös kiipeilypuun alaosassa olevia  pesiä,  koska piilosta tarkkailu on ominaista kissoille,  ja kylmällä ilmalla siellä on lämpimämpääkin. Pesässä lienee myös turvallisen tuntoista nukkua. Näiden kiipeilytelineiden lisäksi paviljonki on sisustettu nukkumakorilla, hiekkalaatikolla ja vesikupilla. Terassin edessä olevilla bambuverhoilla voi paviljongin varjostaa, jotta kissat eivät joudu suoraan auringonpaahteeseen- kissat kun eivät pysty hikoilemalla jäähdyttämään itseään.

Valjasulkoilu on kissoista ihan parasta. Ne ovat jo oppineet että kun valjaat kaivetaan esiin, seuraa jotain kivaa. Niinpä ne tulevat seisomaan viereen, ovat liikkumatta kunnes valjaat on saatu kiinni, ja kehräys alkaa jo ennen ulosmenoa. Jos vain toinen pääsee ulos, todennäköisesti toinen alkaa äänekkäästi protestoida sisälle jäämistään. Ulkona kissat järsivät silmät sirrillään tyytyväisenä tuoretta ruohoa. Kun sitä on saatu päiväannos täyteen, voi vähän jahdata perhosia ja nuuhkia ympäristön hajujälkiä, tai vaikka kokeilla kipaista puuhun, niin pitkälle kuin fleksi antaa myöten.

Kissat ovat tietenkin mukana myös mökkilomalla. Siellä onkin hauskaa taiteilla parven kapealla kaiteella ja ulkoilla metsämaastossa, kalloilla kiipeillen ja monenlaisia uusia hajuja nuuhkien. Matkustaminen sujuu yleensä mukavasti, eikä mökille sopeutumisessa ole mitään ongelmaa, kunhan ruokapaikka ja hiekkalaatikko löytyvät. Ylimääräisenä bonuksena saa herkutella vastapyydetyllä, keitetyllä ja ruoditulla ahvenella- sitä herkkua ei malta kissa odottaa niin pitkään kuin ruotojen poistaminen kestää, vaan kiirehtii jo pöydälle nappaamaan osansa.

Kesä on vierähtänyt näissä merkeissä mukavasti, mutta siitä huolimatta emäntä haaveilee vielä isosta,  pihan kiertävästä  kissanaitauksesta, jossa kissat saisivat vapaasti juosta ja valita piilopaikkansa joko pensaan alta, kuusen juurelta tai  terassilta. Nämä megalomaaniset aitaussuunnitelmat ovat toistaiseksi tyrehtyneet niin toteutuksen hankaluuteen kuin kustannuskysymyksiinkin, mutta pitäähän sitä jotain kesähaaveita olla, kissanomistajallakin.

Elämää kissan kanssa

03.07.2016 12:58

Niin varttuivat valloittavat kollipoikamme luovutusikään ja lähtivät omiin koteihinsa. Uusin koteihin pentuja oli jo odotettukin!  Koska kodit kisuille varmistuivat heti pentujen syntymän jälkeen, saattoivat tulevat omistajat seurata omien pentujensa kasvamista ja kehittymistä ihan syntymästä saakka, mikä on aina mukava lisä kissan hankkimisen prosessissa.

Kasvattajan velvollisuuksiin kuuluu kertoa kissan hoidosta ja elintavoista. Koska kissanhakutilanteessa on paljon asiaa, saavat uudet omistajat mukaansa kirjallisen ohjeen, johon on kerätty tärkeimmät seikat juuri tämän pennun hoitoon, ravitsemukseen ja elintapoihin liittyen, sen lisäksi, että saavat Kissaliiton Kissanomaistajan oppaan. Ostajat saavat mukaansa meillä käytössä olevia ruokia helpottamaan sopeutumista uuteen kotiin. Joskus kissat saattavat ympäristön muutostilanteessa hieman paastota, mutta Sarellin kissoille on ruoka maistunut heti alusta alkaen, kun uudet omistajat ovat osanneet aloittaa ruokinnan kissalle tutuilla herkuilla kuten seillä tai raakalihapullilla.  Pennut tottuvat meillä syömään monipuolisesti niin raakaruokaa, kosteaa kissanruokaa kuin raksuja, joten jatkossa ruokailutottumuksia on helppo muuttaa siten kun uusi omistaja parhaaksi katsoo.

Muihin lemmikkeihin sopeutuminen sujuu yleensä parhaiten, kun antaa eläinten rauhassa tutustella toisiinsa. Tärkeää on muistaa huomioida myös entistä lemmikkiä eikä vain ihastella uutta pentua. Hyvä ruoka, parempi mieli -periaate pätee entiseen lemmikkiinkin: herkuttelu yhdessä uuden pennun kanssa toimii hyvänä voiteluaineina suhteille. Jos entinen lemmikki osoittaa epäluuloisuutta tulijaa kohtaan esimerkiksi sähähdellen, ei sitä kannata moittia, vaan odottaa, että luonnollinen uteliaisuus ja uuden lemmikin tuoma leikkisyys ja läheisyys ennen pitkää voittavat epäluulon.

Brittikissa on jo rotuominaisuuksiltaan sosiaalinen ja ihmisten lähellä viihtyvä. Pienessä kissalassamme pennut ovat tottuneet elämään perhelemmikkeinä ihmisten seurassa ja vapaasti kodissa liikkuen. Näin ollen kissamme viihtyvät parhaiten ihmisten tai toisten lemmikkien lähellä, niin öisin kuin päivisinkin. Muuttotilanteessa pennun stressiä vähentää mahdollisuus turvautua ihmisiin, koska luottavaiseksi kasvanut brittipentumme hakee stressaavassa tilanteessa ihmisen läheisyyttä, eikä reagoi esimerkiksi piiloutumalla. Kissat eivät yleensä tule ihan syliin asti, tai herättele öisin, mutta parhaiten ne viihtyvät samassa huoneessa muiden kanssa, tai saattavat tulla nukkumaan sängyn jalkopäähän. Kun perheen entiset lemmikit ja uusi tulokas ovat tutustuneet toisiinsa, on hyvin todennäköistä että ne nukkuvat kylki kyljessä. Kuitenkin lemmikeilläkin on oltava mahdollisuus myös oman reviirin rauhaan, eli esimerkiksi pesiä tai makuupaikkoja kiipeilypuussa, mihin muut eivät voi tulla häiritsemään, on hyvä olla kaikille.

Kaikissa kodeissa, minne pentujamme on siirtynyt, pentua joko on  odottanut tai on valmisteilla kissalle rakennettu ulkoilutarha, tai pennulle on varustettu lasitettu parveke kiipeilypuulla ja pesällä, ja lisäksi omistaja ulkoiluttaa kisua valjaissa. Kasvattajaa ilahduttaa, että kissoille on jatkossakin tarjolla ulkoiluun liittyviä virikkeitä ja mahdollisuus toteuttaa lajinomaista ympäristönsä tarkkailua kaikilla aisteillaan. Kissa sopii hyvin lemmikiksi myös kerrostalokotiin, ja kodissa kuin kodissa tarkkailupaikka ikkunalla antaa virikkeitä kissanpäiviin. Kissat pitävät myös ympäristön tarkkailusta hieman korkeammalta, joten kiipeilypuut hieman ylempänä olevine tasoineen ovat yleensä suosittuja.

Kissa saa mielihyvää lajinomaisesta käyttäytymisestään, eli vaanimisesta ja hyökkäämisestä. Tätä mielihyvän lähdettä voi hyödyntää myös uuteen kotiin siirtymisen vaiheessa, ja leikittää pentua runsaasti: leikin tiimellyksessä kissa tutustuu uuteen kotiinsa, tottuu uusiin omistajiin eikä ennätä ikävöidä leikkitovereitaan kissalassa. Itse asiassa sisäkissan koko hyvinvoinnin kannalta, niin häiriökäyttäytymisen kuin passivoitumisen ehkäisemiseksi, kissalle on tärkeä tarjota koko elämänsä ajan riittävästi saalistuskäyttäytymiseen perustuvia virikkeitä. Kissaa voi juoksuttaa perässävedettävillä naruilla tai kengännauhoilla. Pikku palloilla tai muovisilla pullonkorkeilla kisut pelaavat jalkapalloa tai jääkiekkoa. Yksinkertainen keppiin sidottu naru on suosittu leikitin. Kissoille on myös kaupallisia leluja:hiiriä, robokaloja, leikkiratoja, tabletteihin ladattavia pelejä, joissa kissa voi tassullaan yrittää saalistaa näytöllä liikkuvia kohteita. Mikäli kissoja on kaksi tai useampia, ne leikkivät keskenäänkin.

Kissan uuteen kotiin sopeutumisen kulmakivet ovat siis mahdollisuus turvautua ihmisiin, riittävä mielihyvän tarjoaminen virikkeillä ja hyvä ruoka. Näillä eväillä yhteiselämä alkaa mukavissa merkeissä niin kissalle kuin uusille omistajille.


Nujakointia maitobaarissa

10.04.2016 09:55

Vanamo ja Martti tekivät toisen pentueen kohdalla täsmällistä työtä: pentuja syntyi kaksi kuten ensimmäiselläkin kerralla. Tällä kertaa saatiin ruskeatäplikkään kaveriksi uusi väri, hopeatabby.

Vanamolle oli varattu synnyttämistä varten taas parikin laatikkoa viime kerran kokemusten pohjalta, mutta Vanamo halusi synnyttää mieluummin sängyssä. Ensi alkuun emo valitsi pojan yläkerrossängyn. Riskinarvioinnin pohjalta Vanamo nostettiin kuitenkin sieltä lattiatasolle laatikkoon makuuhuoneeseen, missä se viimeksi hoiti pentujaan. Synnytystä enteilevät merkit alkoivat jo illalla, ja pitivät myös kasvattajaa hereillä. Kun varsinaisesti synnytys alkoi aamuyön puolella, oli kasvattaja jo sikeästi unten mailla ja niinpä Vanamo meni  herättelemään perheen tyttären, ja sinne pennut sitten loppujen lopuksi syntyivät, toinen jopa koppaan. Kävi ainakin selväksi, että brittikissa Vanamo on niin ihmisiin kiinnittynyt, että haluaa synnyttää mieluummin ihmisiin turvaten kuin yksinään kopassaan.

Pennut olivat varsin hyvän kokoisia ja molemmat uroksia. Heti alusta alkaen ovat terhakasti mönkineet pienillä jaloillaan, ja kasvaneet lisää hyvää vauhtia.  Nisällä on ollut jatkuvaa nujakointia, lieneekö se sukupuolesta johtuvaa, vai muutenko vain sattui syntymään kaksi tappelupukaria. Ruokailutilanteita seuraamalla voisi saada käsityksen, että nisiä olisi vain yksi, ja sen yhden päältä sitten otetaan vapaapainimatsia kaikin käytettävissä olevin keinoin: potkien, raapien, tönien ja puskien, toisen päälle menemällä estäen. Näitä otteita ei katseltaisi suopeasti edes jääkiekkokaukalossa. Eloonjäämisvietti on ainakin vahva.

Vanamo on emona selvästi rennompi kasvattaja kuin ensimmäisen pentueen kanssa: malttaa lähteä välillä kopasta seurustelemaan ihmisten kanssa tai ulkoilemaan paviljonkiinsa. Tällä kertaa se ei niin paljon hötkyile siitäkään, kun pentuja käydään katsomassa ja sylittelemässä. Päinvastoin, havaitsimme ensi alkuun, että mikäli makuuhuoneessa ei ollut ketään, Vanamo saattoi käydä hakemassa maukuen ja pentulaatikon tykö johdattaen sinne ihmisiä ihastelemaan hänen hienoja pentujaan.

Isosisko Kisumisu ihmetteli silmät lautasenkokoisina pentujen syntymää. Sittemmin se loukkaantui, eikä ole käynyt pentuja lainkaan katsomassa, ja on sähissyt Vanamollekin. Kun muutaman kerran olemme yrittäneet kantaa Kisumisua pentuja tervehtimään, se juoksee heti kauhuissaan häntä ojossa pois noiden "vauvamörköjen" luota. Tässä tulee selvästi esille, että tunteet ne on kissallakin. Toivottavasti alkaa Kisumisukin vähitellen sulamaan, ei se ainakaan enää sähise emolleen. Luulenpa, että kunhan pennut alkavat juosta vilistää, niin Kisumisukin innostuu leikkimään pienten velipoikiensa kanssa ja mökötykset unohtuvat. Jos kissallakin on näin voimakas reaktio niin miten sitten ihmislapsilla?  Kasvattavaista touhua tämä kissankasvatus!


1 | 2 >>