Blogi

Vilskettä ja vilinää

15.09.2019 11:48

Toisinaan törmäämme kysymykseen, miten pärjäätte kun kotiin syntyy kissanpentuja, vieläpä kaksi pentuetta yhtä aikaa. Kissaihmisenä puolestani ihmettelen heitä, jotka voivat elää ilman yhtään kissaa sulostuttamassa kotiaan. Mutta minkälainen kaaos vallitsee, kun huushollissa vilistää yhteensä kymmenen kissaa?

Kissanpentueen ensimmäinen kuukausi menee pentupesässä, emon huolehtiessa pentujen kaikista tarpeista ravinnon tuottamisesta jätteiden käsittelyyn asti. Pentueen olemassaolon huomaa parhaiten silloin kun emo haluaa kanniskella pentuja muihin pesäpaikkoihin kuin kasvattajan rakentamaan pentupesään. Tämä tapahtuu yleisimmin yöaikaan, ja pentujen kitinä joko uudessa kalseassa piilopaikassa, tai ilman emoa jääneiden pentujen ikävänitku, herättelee ihmispalvelijoita ihan niin kuin ihmisvauvakin ensimmäisinä elinviikkoinaan. Toinen seikka, mistä pentueen olemassaolon huomaa, on emon lisääntynyt ruokahalu imetysaikana.  Ruokakupilla käydään ahkerasti, eikä nirsoilu kuulu kuvioon tässä vaiheessa.

Noin kuukauden iässä alkavat pennut liikkua pesästään, aloittelevat ruoan maistelun ja samalla hiekkalaatikolle opettelun. Tästä iästä muutaman viikon eteenpäin voi varautua pienten vahinkojen siivoukseen – hiekkalaatikko kun aina ole lähellä silloin kun hätä on suurin. Eihän pentu voi myöskään heti tietää, mikä paikka on tarkoitettu tarpeiden tekoa varten ja mikä ei; sekaannuksia on sattunut esimerkiksi pellettilaatikon ja legolaatikon välillä.

Vähitellen kahden kuukauden ikää kohti alkaa vauhti lisääntyä. Pennut kirmailevat varsinkin aamu- ja iltavillissä ympäriinsä, tutkivat kaikki paikat ja painivat villisti keskenään. Tässä iässä saa filmattua loputtomasti suloisia pentuvideoita ja hupaisia tilannekuvia, jos vain pystyy seurailemaan pentujen vipellystä kamera valmiudessa ynnä riittävän hyvillä liikkuvan kohteen ja hämäräkuvausominaisuuksilla varustettuna. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana kodin vaaranpaikkojen kanssa - pienten tutkimusmatkailijoiden päätä kun ei huimaa ja leikin tiimellyksessä ei muisteta olla varovaisia.

Vaikka iloista vilskettä ja pienten tassujen töminää hetkittäin tuntuu kuuluvan joka puolelta huushollia, kuitenkin suuren osan ajasta talo rauhan ja tyyneyden tyyssija, niin isojen kuin pienten kissojen nukkuessa suloisia kissanuniaan, tai rauhoittuessa tarkkailemaan ympäristön tapahtumia tiiviisti keskittyen. Syliin, sohvalle, siivoussankoon, sandaaleihin tai muihin vastaaviin paikkoihin nukahtaneita karvapalloja katsellessa palvelusväenkin verenpaine laskee ja mieli asettuu samaan levolliseen tilaan.  Ihmeen paljon voi pieni kissa, meditaation mestari ja mindfulnessin master sensei, levittää ympärilleen myös rauhan ja tyyneyden mielentilaa. 

 

Emokissasta mummokissaksi

23.03.2019 12:39

 

Kissalassa ollaan tultu vaiheeseen, että kantaemo Vanamo on siirtynyt eläkkeelle kissaemon tehtävistä. Ajatuksissani olen kerrannut niitä tunnelmia kun Vanamo tuli meille, jolloin pienenä kaukaisena haaveena läikkyi ajatus kissanpennuista - olisipa kiva jos jossain vaiheessa meille tulisi yksi pentue, että saisi kokea pienten kissanpentujen söpöyden, leikkisyyden ja niiden hoivaamisen ilon.

Kasvattajakurssia kävin ajatuksella, että kunhan nyt omaksi iloksi sen yhden pentueen tekisi…Puoliksi huvittuneena ihmettelin, miten tässä on päässytkään ihmislapsia tekemään ilman mitään kurssituksia ja diplomeja.
Vanamo ennätti kieriskellä säännöllisissä, joka toinen viikko tahdilla tulevissa kiimoissa useita kuukausia ennen saimme leimat kaikkiin tarvittaviin papereihin Kissaliitosta, ja vasta sen jälkeen voitiin kutsua Martti- kolli kylään. Se juhannus meni kissojen häitä viettäessä, ja elokuun lopulla syntyivät Vanamon ja Martin ensimmäiset pennut. Ensimmäisten pentujen saaminen olikin niin kiva kokemus, että Martti kutsuttiin heti seuraavana keväänä uudelle vierailulle.
Pentueita Vanamolle on tullut kaikkiaan neljä kappaletta. Upeat silver tipped kollit Walentino ja Wenrico olivat seuraavien pentueiden isikisut. Kaikki vaiheet astutuksesta pentujen vieroittamiseen ovat menneet joka kerralla hienosti. Vanamo on pyöräytellyt terveitä ja sieviä poikasia, ja hoitanut niitä suojelevasti ja antaumuksella, tuskin malttaen ensi alkuun poistua hetkeksikään pentukopasta. Pari ensimmäistä pentuetta olivat onneksi pieniä, vain kahden pennun pentueita, jotta saimme kaikki rauhassa harjoitella asiaa. Kolmatta pentuetta Vanamo katsoi parhaaksi hoidella kuukauden verran piilossa peräkamarin sängyn alla. Neljäs pentue hoituikin sitten yhteishuoltajuudessa Vanamon ensimmäisen pennun Kisumisun kanssa, koska synnytykset tapahtuivat kahden päivän välein. Ihastuksella seurasimme, miten kissaemot auttoivat toisiaan synnytyksissä mm pesemällä syntynyttä pentua puhtaaksi emon ponnistaessa toista. Pentupesässä emot hoitivat kaikkia pentuja yhteishuoltajuudessa väriin katsomatta.
Vanamo on ollut erinomainen kantaemo kissalaan. Värissä olemme suuntautuneet silver tippedista värillisiin kuviokissoihin, jossa  tulokset alkavat  näkyä  sukupolvien myötä. Mielenkiintoista on ollut alusta aloittaa uudenlaisen värimaailman rakentaminen.
Ennen kaikkea Vanamon myötä meille on auennut mahdollisuus kokea uuden elämän syntymisen ihme. Olemme saaneet hoivata pieniä kissanpentuja ja seurata niiden sinnikästä pyrkimystä kohti kasvua. Olemme saaneet iloita pienten maailmanvalloittajien elämänriemun myötä. Olemme olleet onnellisia kun pennut ja niille hyvän kodin tarjoavat uudet omistajat ovat löytäneet toisensa.
Nyt Vanamo on osansa tehnyt brittikissojen ilon levittämisessä meidän ja muiden koteihin, ja nuorempi polvi jatkaa työtä. Mielenkiintoista on nähdä, miten Vanamo mahtaa mummokissan roolissa suhtautua tuleviin pentueisiin – löytyykö enemmän sähinämummoa vai hyrinämummoa. Ainakin hän säilyy kissalan itsestään selvänä kuningattarena, ja näyttää nyt eläkepäivillään kehräilevän tyytyväisenä ja entistäkin seurallisempana.  

 

Cat People

31.08.2018 00:00

Harkitse kissaharrastuksen aloittamista jos kaipaat elämääsi uusia ihmissuhteita. Silloin ei välttämättä tarvitse edes lähteä kotoa tavatakseen ihmisiä, koska ihmisethän tapaavat tulla kissan luo. Uuden pennun tultua taloon voi aloittaa pitämällä kissanristiäiset, tai vaikka useammatkin, sillä ne ovat rentoudessaan ihan juhlista parhaita!

Kun ihmisiä tavatessa keskustelu eksyy kissoihin, paljastuu kissaihmisten alakulttuuri. Kaapista voi tulla ulos niin lähinaapurisi kuin työkaverisi,  autosi katsastaja kuin lapsesi opettaja. Kuullessaan jonkun jakavan saman kiinnostuksen, he alkavat silmät loistaen kertoilla omasta lemmikistään. Kissaihmisyys edesauttaa kummasti kahden erityyppisen henkilön keskinäisen yhteistyön sujumista.  Entäs sitten jos toinen onkin koiraihminen? Ehkä on kuitenkin enemmän yhteistä kuin erottavaa kissa- ja koiraihmisten välillä- ainakin hauskat jutut.

Sosiaalinen media edesauttaa huomattavasti kissaihmisten verkostoitumista. Brittikissojen omistajilla on oma facebook-ryhmänsä, jossa voi viihtyä hauskojen kissajuttujen parissa ja hellanlettastella pentuvideoiden äärellä. Ryhmässä myös jok´ikinen brittikissan kuva saa taatusti ihastuneen vastaanoton. Ihanaa kun jollain foorumilla voi jakaa rajattomasti kissankuvia ilman pelkoa vastaanottajien kyllästymisestä! Ryhmässä voi kysyä ja saa auliisti vastauksia kissoja  koskeviin kysymyksiinsä, ja siellä vaihdetaan kokemuksia kaikesta mahdollisesta kissoihin ja niiden hoitoon liittyvästä.

Näyttelytoimintaan osallistuminen nostaa kissaihmisiin tutustumisen ihan omiin sfääreihinsä. Näyttelyissä pääset tapaamaan livenä brittikissasivuilta tuttuja kissoja ja kissojen omistajia. Vaikka olet uusi harrastaja, niin tuntuu heti kuin olisit tutussa seurassa. Näyttelyssä opit paljon kissoista ja kissankasvatuksesta, ja näet tietenkin upeita kissoja. Kaikkein parasta antia näyttelyssä on yleisö. Näyttelyihin tulevat ihmiset ovat enemmän tai vähemmän (yleensä enemmän) kissoista kiinnostuneita, ja heidän kanssaan pääset "puhumaan kissaa" ihan sydämen kyllyydestä. 

Perheisiinsä kissat kehräävät hyvää mieltä ja tyytyväisyyttä. Kissasta huolehtiminen on perheen yhteinen asia, ja kissaharrastuksen parissa voidaan touhuta monella tavoin yhdessä. Kissan leikkisyys tuo iloa ja kehräys lohduttaa suruissa, mikä voi olla hyvin tärkeää silloin kun tunteita ei pysty pukemaan sanalliseen muotoon. Kissan silittäminen ja se, miten kissa reagoi kehräyksellä ja puskemisella on sanatonta vuorovaikutusta, ja se on  usein tärkeämpääkin kuin sanallinen yhteys.

Yhteishuoltajuutta kissojen tapaan

28.04.2018 08:15

Pitkin syksyä ja talvea suunniteltiin ja aikataulutettiin Vanamolle ja Kisumisulle treffejä sulhasten kanssa, ja lopulta kävi niin, että pentueet syntyivät kahden päivän välein. Ensin pennut syntyivät Kisumisulle, ja jo tuolloin Vanamo oli innokkaasti osallistumassa pentujen hoitamiseen. Tyttäremme nimesikin Vanamon helikopterimummoksi - pörrää innolla pentulaatikossa. Vanamo oli mukana lämmittämässä, pesemässä ja vartoimassa pentuja. Imettäminen vaan ei onnistunut, mutta siihenkin kekoon Vanamo kantoi kortensa yrittämällä niskasta vetää Kisumisua takaisin koppaan kun Kisumisu hetken jaloitteli muualla.

Kisumisu oli puolestaan avittamassa Vanamon synnytyksessä nuollen pentuja kun  Vanamo ponnisti seuraavia maailmaan. Synnytyksen jälkeisenä aamuna kaikki pennut löytyivät kiipeilytynnyrin alalokerosta Kisumisun hoivista, Vanamon loikoillessa tynnyrin edustalla. Molemmat emot nippa nappa sopivat tynnyriin kahdeksan pennun kanssa, mutta melkoisen ahdasta siellä oli. Tuossa vaiheessa ymmärsimme, että yhteinen vanhemmuus on kyseessä, ja pennut tuskin erottavat kumpi emoista on oikea vaan hyväksyvät kaikki hoitajikseen. Erilaisia yhden tai kahden pentupesän ratkaisuja kokeiltiin yhteishuoltajuuden toteuttamiseksi, ja kaikkein toimivimmaksi lopulta osoittautui riittävän iso pahvilaatikko, johon sopivat molemmat emot yhtä aikaa imettämään kaikkia kahdeksaa pentua.

Näyttää, että yhteishuoltajuudesta on niin pennuille kuin emoille monenlaista hyötyä. Pennuilla on tuplaten turvaa ja emon lämpöä, ja varsin rauhallisia ja helposti käsiteltäviä pennut ovatkin. Koska kahdesta emosta riittää pennuille jatkuvaa turvaa, ovat emot hyväksyneet pentupesän paikan siirtämisen peräkamarista etummaiseen kamariin, ja varmaan pennut senkin vuoksi sosiaalistuvat hyvin ihmisiin. Painon kehityksestä arvioiden pennut ovat saaneet hyvin maitoa. Välillä kaikki ovat toisen imetettävänä toisen emon ollessa lepovuorossa, ja välillä taas molemmat emot imettävät yhtä aikaa. Ilmeisesti maitoa kehittyy hyvin kaikkiin nisiin tämmöisillä järjestelyillä. Molemmat emot pesevät pentuja, jotka ovatkin puhtaita ja tyytyväisiä. Nuoleminenhan paitsi puhdistaa myös vahvistaa pentujen ja emon suhdetta ja siten antaa vahvan lähtökohdan elämälle. Emot pystyvät paremmin pitämään myös lepotaukoja pentujen hoitamisesta, kun toinen on hoitamassa niitä. Välillä ne loikoilevat lattialla, käyvät seurustelemassa ihmisten kanssa, syömässä ja ulkoilemassa, ja siten keräilevät omia voimiaan.

Kaikin puolin emo ja pennut vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä tähän yhteiseen huolenpitoon. Kunhan pennut kasvavat hieman isommiksi niin leikkikavereita riittää tässä kissojen perhepäivähoitolassa.

Hiilitassunjälki

09.09.2017 08:39

Jos ylipäätään pohtii valintojaan ekologiselta kannalta, tulee pohdiskeltua myös kissan jättämää hiilitassunjälkeä. Jokseenkin kaikilla harrastuksilla on myös ympäristövaikutuksia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Paitsi harrastuksen valinnalla, myös toimintatavoillaan voi vaikuttaa harrastuksesta jäävään hiilijalanjälkeen.

Kissan ympäristövaikutusten on arvioitu vastaavan pienikokoisen auton vaikutuksia, mikä kuulostaa varsin hurjalta. Onko tämän hillitassunjäljen pienetämiseksi tehtävissä mitään?

Ravinto lienee merkittävin tekijä ympäristövaikutusten muodostumisessa.  Kissa on puhtaasti lihansyöjä eikä saa tarvitsemiaan välttämättömiä aminohappoja kasvisruoasta,joten lihansyönnistä ei voi luopua. Sen sijaan voi tehdä paljonkin sen suhteen, millä tavoin tuotettua, miten pitkälle käsiteltyä, miten kaukaa rahdattua ja mihin materiaaliin pakattua ruokaa kissalleen syöttää. Meillä suositaan esimerkiksi kotimaista, tuoretta possunsydäntä. Sitä ei ole käsitelty, vaan myydään kokonaisena marketin liharuokahyllyssä. Näin ohitamme raaka-aineen kierrättämisen kissanmuonatehtaan kautta, jolloin raaka-aineen kuljetus, kenties ylimääräinen pakastus, valmistusprosessi tehtaassa, pakkaus ja valmisteen kuljetus jäävät väliin. Pystymme hankkimaan ruoan samalla kauppareissulla kuin muutkin ostoksemme, joten ylimääräinen autoilu eläinkauppoihin jää pois.  Lisäksi ajattelemme, että on parempi käyttää lihantuotannossa sivutuotteena syntyvää, vähemmän ihmisten ravinnoksi haluttua osaa sen sijaan että ruokkisi kissaa esimerkiksi paistilihalla.

Valmismuonia käytettäessä voi kiinnittää huomiota pakkaustapaan: pienet aluminiset eläintenruokapurkit oli listattu kotitalouksien ostoksista kaikkein eniten ympäristöä kuormittaviksi tuotteiksi. Valmisruoassa mieluummin ostamme kartonkipakkaukseen pakattua ja suhteellisen lähellä valmistettua tuotetta, jossa myös raaka-aineiden laatuun ja alkuperään on kiinnitetty huomiota.

Ruokinnan lisäksi kissan hiilitassunjälkeen vaikuttaa hiekan valinta. Kaikki bentoniitti- ja silikaattipohjaiset tuotteet tuodaan ulkomailta, esimerkiksi bentoniittihiekan suurin tuottaja on Kanada. Bentoniittipohjaiset tuotteet eivät maadu eivätkä myöskään pala, vaan joutuvat joko suoraan tai polttolaitoksen arinalta siivottuina lopuksi kaatopaikalle. Silikaattipohjainen hiekka maatuu kaatopaikalla, tosin hitaasti. Olemme valinneet hiekkalaatikoihin kotimaisen puupelletin. Se ei päädy kaatopaikalle vaan sen voi joko kompostoida biojätteen mukana tai polttaa polttokelpoisen jätteen mukana. Myös pölyämättömyys, tuoreen puun tuoksu ja edullisuus ovat painaneet vaakakupissa valintaa tehdessä.

Kissa ei vaadi paljonkaan tarvikkeita. Kiipeilypuut ovat puusta ja sisalnarusta valmistettuja, ja hankintavaiheessa on kiinnitetty huomiota tuotteiden kestävyyteen. Leluissa, nukkumapaikoissa ja pehmusteissa voi hyödyntää kierrätysmateriaaleja- meillä pennut aloittelevat elämänsä pahvilaatikossa, mutta niinhän ihmisvauvatkin äitisypakkauksen pahvilaatikkosängyissä.

Olettaa sopii että näillä toimenpiteillä kissojemme hiilitassunjälki on saatu putoamaan pikkuauton tasolta alemmas, olisimmeko peräti skootterin tasolla?

Vaikka hiilitassunjälkeä syntyy, kissaa ei voi ajatella hyödykkeenä kuten autoa, vaan kissa on perheenjäsen, jonka tuoma ilo ja onni ovat korvaamattomia. Elämämme kokonaisuudessa voimme elää ekologisia  valintoja tehden myös kissojemme kanssa, ja siinä kokonaisuudessa arvokkaimpia ovat ne tassunjäljet, jotka kissa rakkaudellaan jättää sydämiimme.

Isoja ja pieniä

01.06.2017 20:43

Kevättalviset romanssit johtivat onnellisiin perhetapahtumiin. Maaliskuun lopulla syntyivät Kisumisun ja Gawaynen pennut,kivasti pareittain: ensin kaksi yönmustaa poikaa ja sitten kaksi  kilpparitabbya tyttöä. "Printteristä taitaa loppua muste", totesi nuorimmainen synnytystä seuratessaan. Synnytys olikin varsinainen perhesynnytys, kun se tapahtui  prime time aikaan, klo18 perjantai-iltana, kun koko perhe oli kotona asettumassa mukavasti viikonlopunviettoon. Se viikonloppu menikin sitten pentuhuumassa, kun edellisen kerran pikkuisten tassujen tapsutusta oltiin kuultu kissalassa noin vuotta aiemmin.Synnytyksessä avustanut esikoinen sai päättää pentujen nimet, ja Harry Potter-kirjoistahan ne löytyivät: Ginevra Molly, Lily Luna, Severus Kalkaros ja Sirius Black.  Hetimiten kävi selväksi myös, että se punertavampi tyttökissa jää meille. Kasvattajana olisin arvostanut toisen naaraspennun rakennetta ja kuvioitusta, mutta lemmikkejähän nämä meidän kissamme ennen kaikkea ovat, joten esikoinen sai valita pentueesta itselleen mieleisimmän.

Tasan kaksi kuukautta myöhemmin näkivät päivänvalon myös Vanamon ja Walentinon rakkauspakkaukset. Vanamo järjestikin kunnon yllätyksen pyöräyttämällä viisi virkeää pentua, kun aiemmissa pentueissa syntyi vain kaksi pentua kummassakin. Tämän pentueen alulle saamista jouduttiin odottamaan yli puoli vuotta. Yhdessä vaiheessa Vanamolla oli valeraskaus, eikä tämän astutuksen jälkeenkään näkynyt ulkoisia merkkejä tiineydestä ennen kuin vasta noin viiden viikon kohdalla, eli monenlaista odotusta, käännettä ja epävarmuutta pentueen syntymää edeltäneeseen vuoteen ennättikin mahtua.

Nyt meillä onkin vilskettä kuin kissalassa konsanaan!  Isommat pennut juoksevat, painivat, hyökkäilevät, vaanivat ja temmeltävät neljästään, samalla kun pienemmät painonnostajat tuhisevat emon suojissa keskittyen syömiseen ja nukkumiseen. Konkarisynnyttäjä, mummokissa, HRH Vanamo siirsi pentupesän päättäväisesti rauhalliseen paikkaan, eli perimmäiseen nurkkaan sängyn alle.  Vanamon hopeanhohtoisia perillisiä tervehtiessämme täytyykin meidän palvelijoiden siis kumartaa syvään :)

Kollimainen kosintakirje ja sitä seurannut äkkilähtö lemmenlomalle

21.03.2017 22:31

Komea Tsekeistä maahanmuuttanut Walentino-kolli puhuttiin Vanamolle sulhaseksi hyvissä ajoin, noin vuosi sitten keväällä. Suunnitelma silver tipped -pentueesta oli tarkoitus toteuttaa heti kun Vanamo tulisi kiimaan edellisen pentueen jäljiltä, eli arvatenkin kesä-heinäkuulla.

No, toisin kävi. Vanamo ei tullut kiimaan kesällä eikä vielä syksylläkään. Talvikin ennätti kääntyä uuden vuoden puolelle ennen kuin kiima sitten lopulta ilmaantui, sopivasti juuri Kemin näyttelyn aikaan. Siitä laskettuna vajaa pari viikkoa eteenpäin olisi ollut sopiva astutusaika, ja aikatauluja jo suunniteltiin kahdessa taloudessa siihen malliin, että tiettyinä päivinä tyttäremme olisi junaillut viemään ja hakemaan Vanamoa.

Tässä  välissä ennätti Kisumisulla käydä poikakaveri Tampereelta, Kalle-kolli.  Vanamo pidettiin visusti erossa tyttärensä sulhasesta, mutta vierailun jälkeen Vanamo ei kuitenkaan tullut enää kiimaan.  Vähitellen aloimme jo hämmentyneenä epäillä, että ei kai sittenkin päässyt käymään hassusti, ja Vanamolle ja Kallelle olisikin tulossa lehtolapsipentue. Varsinaista Kauniit ja Rohkeat- meininkiä!

Walentino oli uskollisesti odottanut Vanamoa nämä kaikki kuukaudet (mitä nyt parin muun naaraan kanssa sillä aikaa tekaissut pentueet), ja vielä tämän Vanamon viimeisimmän sekoilun Kallen hormonihuuruissa kestänyt uskoen, toivoen ja rakastaen. Vähitellen alkoi käydä selväksi, että ilmeisesti Vanamo kehitti valeraskauden kollintuoksuista, kun vatsa ei kuitenkaan alkanut kasvaa samaa tahtia kuin tiineeksi tulleella Kisumisulla.

Walentinon emäntä alkoi saada kollien kujeista ja narttujen nirsoiluista tarpeekseen, ja tarttui Amorin jouseen. Hän oli kuullut että kollinhajut saattaisivat herättää naaraan halut, ja niinpä Vanamo sai Walentinon leukaperissä pyöritellyn kankaanpalan kirjepostissa. Absolutely the most romantic kirjekosinta  kissapiireissä  kautta aikain! Walentinon "partavesi" tepsi suorastaan odotettua paremmin, sillä parin päivän kuluttua huomasin Vanamon mouruavan lupaavasti.

Viesti Walentinon emännälle lähti heti, ja viisi tuntia siitä olivat Walentinon omistajat autoilleet kolmensadan kilometrin takaa hakemaan Vanamoa. Tuskin ennätti Vanamo huomata kiimassa olevansakaan, kun oli jo matkalla lemmenlomalle Walentinon luokse. Se oli todellinen äkkilähtö!

Nopsaa oli toiminta kissaparillakin. Lieneekö etukäteen saatu tuoksuviesti tuonut tuttuuden tunnetta, kun Vanamo suhtautui Walentinoon varsin suopeasti alusta alkaen. Hyvä että pitkä odotus palkittiin ainakin lemmekkäällä lomalla. Jos tästä seikkailusta vielä VW-pentuekin seuraa niin vaiherikas romanssi saa onnellisen lopun.


It`s Showtime!

24.01.2017 18:23

Pohjoisen Rotukissayhdistyksen juhlashow talvisessa Kemissä innosti ilmoittamaan kissat näyttelyyn. Niin omistaja kuin kissatkin olivat ensikertalaisia näyttelyssä, joten osallistuminen otettiin ennen kaikkea oppimisen kannalta.

Kissojen valmistelu näyttelyyn tarkoitti pitkiksi venähtäneiden kynsien kärkien lyhentämistä. Tosin tuomarilta kuulin että karvoja olisi voinut leikata korvien reunoista, jotta korvat näyttäisivät pienemmiltä ja pyöreämmiltä. Mielessäni jo visioin saksien heilumista ohuen korvalehden reunamilla, vastahakoisen kissan pyristellessä vastaan...

Vanamo sattui olemaan kiimassa näyttelyn aikaan, ja se kyllä näkyi ja kuului myös tuomarin pöydällä. Sinänsä Vanamon ulkomuoto sai kiitosta tuomareilta. Kisumisua taas luonnehdittiin vielä teinin oloiseksi, joten kypsymistä ruumiinrakenteessa toivotaan. Kaiken kaikkiaan molemmat saivat paljon positiivista arviointia, ja sertit molemmilta päiviltä. Olihan se komeaa olla sitten iltapäivät yleisön ihasteltavana ruusukkeet häkkiä koristaen!

Vaikka kissat selvästi arkailivat näyttelyitilanteessa, omassa häkissään ne nukuskelivat rauhallisesti, tulivat rapsutettavaksi ja mutustelivat ruokaansa. Erityisesti Vanamo viihtyi näytillä häkkinsä etualalla, keräten ylellisessä hopeisessa turkissaan ihailevia katseita ja huokauksia yleisöltä. Kisumisua pysähtyivät puhuttelemaan erityisesti ne, joilla oli kotona "ihan samannäköinen" kissa kuin Kisumisu. Saimme kuulla monia tarinoita ihanista kotikissoista ja niiden omistajilleen tuomasta ilosta.

Näyttelyn parasta antia oli juuri tämä puhuminen kissoista kiinnostuneen yleisön kanssa. Jaetut kokemukset kissoista ja yhteinen innostus virittivät monia hyviä keskusteluja. Missään muualla ei voi tavata semmoista
määrää kissaihmisiä yhdellä kertaa. Sain vinkkejä tuleviin näyttelyihin ja kissojen kasvatukseen, ja löytyipä kokemusasiantuntijaa jopa kissan ulkoiluaitauksen rakentamiseen! Ja näkihän siellä myös monenlaisia kauniita
kissoja, vaikkakaan en kovin paljon malttanut näyttelyhallissa kierrellä. Sekin tuli nyt varmistettua, että kissamme ovat tuomareiden silmissä rotumääritelmän hyvin täyttäviä ja kasvatukseen sopivia.  

Kun palasimme kotiin, seisoi joulukuusi vielä olohuoneessa vuosikasvujaan kasvatellen, ja katolta tippuvat lumet ovat jäätyneet tönkyröiksi terassin eteen, mutta kissaneitosemme ovat nyt suorittaneet debyyttinsa kissaseurapiireissä. Sitten vain kavaljeereja odottelemaan.

Hiljaiseloa kissalassa

01.11.2016 07:18

Suunnitteilla oli kaksi pentuetta syksylle. Kollit puhuttiin valmiiksi jo keväällä, ja kesän tullen tehtiin terveystarkastukset astutusta ajatellen.

Mutta kuinka ollakaan -  kun olisi koittanut meille ihmisille sopiva aika kissojen häille, kumpikaan naaras ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta asiaan. Ei mouruamista, ei kieriskelyä matolla, ei ruokahalun menetystä elämää tärkeämpien asioiden vallatessa mielen ja kehon toiminnot.

Kesästä alkaen naaraamme ovat siis viettäneet hiljaiseloa tassutellen pehmeillä kissantassuillaan ruokakupin ja nukkumapaikan välillä, sekä seuraillen tinttien touhuja ikkunasta. Molemmat ovat innokkaita ulkoilijoita, mikä herättää kasvattajassa toivoa, että ehkäpä lähistöllä kiertelevien kollien tuoksut laukaisevat lisääntymisvietin. Turha toivo: iltaisin emo ja tytär intoutuvat leikkimään toisiaan takaa-ajaen, mutta kollien kaipuu ei vie yöunia, vaan ihmisten nukkuma-aikaan myös Vanamo ja Kisumisu rauhoittuvat omille vakipaikoilleen, kumpikin omaan kamariinsa. Ruoka maistuu erinomaisen hyvin, mikä näkyy varsikin Vanamossa, joka alkaa saada brittikissamaista pyöreyttä poskiinsa ja pallomaisuutta kehoonsa.

Tästä näkee, kuinka kissalassa eletään viime kädessä kissojen tahdissa. No can do silloin kuin luontoäiti päättää, että aika ei ole kypsä kissaperheen kasvattamiselle. Koska haluamme pitää kasvatustoiminnan pienimuotoisena, tämä sopii meille hyvin. Kissoja ei tarvitse pitää pillereillä jatkuvien kiimojen ehkäisemiseksi, vaan luonto on hoitanut asian niin, että kissat eivät kuluta itseään jatkuvilla kiimoilla, mutta eivät myöskään lisäänny kohtuuttomassa tahdissa. Pentuesuunnitelmien muuttuminen kauniisti muistuttaa meitä siitä, kuinka viime kädessä suunnitelmamme  ovat vain luonnostelua, elämä kulkee sitten omia latujaan.

Toki edelleenkin visioin kissalan toimintaa jatkossa: syksyt voisivat kulua leppoisia kissanpäiviä viettäen, ja keväät sitten lisääntymisen ihmettä seuraten. Nyt kuitenkin muistan lisätä suunnitelmiini lauseen: mikäli luontoäiti niin päättää.


Kesäkisut

09.08.2016 19:32

Kesä se on sisäkissoillakin! Talvi on torkuttu uunin lämmössä ja sohvan selkämyksellä, mutta kesän tulon myötä kissat haluavat enenevästi ulkoilemaan terassilla olevaan "paviljonkiinsa". Ei voi välttyä huomaamasta, kuinka kevään tuoksut, äänet, tuulenvire ja auringon lämpö saavat kissan valpastamaan kaikki aistinsa- ikään kuin heräämään talviunestaan. Kesän myötä ulkopaviljongista on tullut melkeinpä suositumpi oleskelupaikka kuin sisätiloista. Lämpiminä ja pimeinä elokuun öinä kissanvaistot vasta heräävätkin, ja siilin ja muiden ötököiden rapistelessa pihalla eivät kissat  malttaisi lähteä edes yöksi sisään- silloinhan alkaisi juuri paras saalistusaika! Helteisinä päivinä kissat kuitenkin valitsevat vapaaehtoisesti sisätilat, ja sieltä mahdollisimman viileät lattiapinnat: takan edustan kiveys on yksi hellepäivien suosikkipaikka- samassa paikassa sitten talvella lämmitellään.

Kissojen paviljonki ei ole kovin iso, mutta se sopii hyvin ympäristön tarkkailuun kaikilla aisteilla. Tarkkailua voi harrastaa pienen kiipeilytelineen päältä, joita paviljongissa on kaksi kappaletta, molemmille kisuille omansa. Kissat tykkäävät käyttää myös kiipeilypuun alaosassa olevia  pesiä,  koska piilosta tarkkailu on ominaista kissoille,  ja kylmällä ilmalla siellä on lämpimämpääkin. Pesässä lienee myös turvallisen tuntoista nukkua. Näiden kiipeilytelineiden lisäksi paviljonki on sisustettu nukkumakorilla, hiekkalaatikolla ja vesikupilla. Terassin edessä olevilla bambuverhoilla voi paviljongin varjostaa, jotta kissat eivät joudu suoraan auringonpaahteeseen- kissat kun eivät pysty hikoilemalla jäähdyttämään itseään.

Valjasulkoilu on kissoista ihan parasta. Ne ovat jo oppineet että kun valjaat kaivetaan esiin, seuraa jotain kivaa. Niinpä ne tulevat seisomaan viereen, ovat liikkumatta kunnes valjaat on saatu kiinni, ja kehräys alkaa jo ennen ulosmenoa. Jos vain toinen pääsee ulos, todennäköisesti toinen alkaa äänekkäästi protestoida sisälle jäämistään. Ulkona kissat järsivät silmät sirrillään tyytyväisenä tuoretta ruohoa. Kun sitä on saatu päiväannos täyteen, voi vähän jahdata perhosia ja nuuhkia ympäristön hajujälkiä, tai vaikka kokeilla kipaista puuhun, niin pitkälle kuin fleksi antaa myöten.

Kissat ovat tietenkin mukana myös mökkilomalla. Siellä onkin hauskaa taiteilla parven kapealla kaiteella ja ulkoilla metsämaastossa, kalloilla kiipeillen ja monenlaisia uusia hajuja nuuhkien. Matkustaminen sujuu yleensä mukavasti, eikä mökille sopeutumisessa ole mitään ongelmaa, kunhan ruokapaikka ja hiekkalaatikko löytyvät. Ylimääräisenä bonuksena saa herkutella vastapyydetyllä, keitetyllä ja ruoditulla ahvenella- sitä herkkua ei malta kissa odottaa niin pitkään kuin ruotojen poistaminen kestää, vaan kiirehtii jo pöydälle nappaamaan osansa.

Kesä on vierähtänyt näissä merkeissä mukavasti, mutta siitä huolimatta emäntä haaveilee vielä isosta,  pihan kiertävästä  kissanaitauksesta, jossa kissat saisivat vapaasti juosta ja valita piilopaikkansa joko pensaan alta, kuusen juurelta tai  terassilta. Nämä megalomaaniset aitaussuunnitelmat ovat toistaiseksi tyrehtyneet niin toteutuksen hankaluuteen kuin kustannuskysymyksiinkin, mutta pitäähän sitä jotain kesähaaveita olla, kissanomistajallakin.

1 | 2 >>