Hiilitassunjälki

09.09.2017 08:39

Jos ylipäätään pohtii valintojaan ekologiselta kannalta, tulee pohdiskeltua myös kissan jättämää hiilitassunjälkeä. Jokseenkin kaikilla harrastuksilla on myös ympäristövaikutuksia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Paitsi harrastuksen valinnalla, myös toimintatavoillaan voi vaikuttaa harrastuksesta jäävään hiilijalanjälkeen.

Kissan ympäristövaikutusten on arvioitu vastaavan pienikokoisen auton vaikutuksia, mikä kuulostaa varsin hurjalta. Onko tämän hillitassunjäljen pienetämiseksi tehtävissä mitään?

Ravinto lienee merkittävin tekijä ympäristövaikutusten muodostumisessa.  Kissa on puhtaasti lihansyöjä eikä saa tarvitsemiaan välttämättömiä aminohappoja kasvisruoasta,joten lihansyönnistä ei voi luopua. Sen sijaan voi tehdä paljonkin sen suhteen, millä tavoin tuotettua, miten pitkälle käsiteltyä, miten kaukaa rahdattua ja mihin materiaaliin pakattua ruokaa kissalleen syöttää. Meillä suositaan esimerkiksi kotimaista, tuoretta possunsydäntä. Sitä ei ole käsitelty, vaan myydään kokonaisena marketin liharuokahyllyssä. Näin ohitamme raaka-aineen kierrättämisen kissanmuonatehtaan kautta, jolloin raaka-aineen kuljetus, kenties ylimääräinen pakastus, valmistusprosessi tehtaassa, pakkaus ja valmisteen kuljetus jäävät väliin. Pystymme hankkimaan ruoan samalla kauppareissulla kuin muutkin ostoksemme, joten ylimääräinen autoilu eläinkauppoihin jää pois.  Lisäksi ajattelemme, että on parempi käyttää lihantuotannossa sivutuotteena syntyvää, vähemmän ihmisten ravinnoksi haluttua osaa sen sijaan että ruokkisi kissaa esimerkiksi paistilihalla.

Valmismuonia käytettäessä voi kiinnittää huomiota pakkaustapaan: pienet aluminiset eläintenruokapurkit oli listattu kotitalouksien ostoksista kaikkein eniten ympäristöä kuormittaviksi tuotteiksi. Valmisruoassa mieluummin ostamme kartonkipakkaukseen pakattua ja suhteellisen lähellä valmistettua tuotetta, jossa myös raaka-aineiden laatuun ja alkuperään on kiinnitetty huomiota.

Ruokinnan lisäksi kissan hiilitassunjälkeen vaikuttaa hiekan valinta. Kaikki bentoniitti- ja silikaattipohjaiset tuotteet tuodaan ulkomailta, esimerkiksi bentoniittihiekan suurin tuottaja on Kanada. Bentoniittipohjaiset tuotteet eivät maadu eivätkä myöskään pala, vaan joutuvat joko suoraan tai polttolaitoksen arinalta siivottuina lopuksi kaatopaikalle. Silikaattipohjainen hiekka maatuu kaatopaikalla, tosin hitaasti. Olemme valinneet hiekkalaatikoihin kotimaisen puupelletin. Se ei päädy kaatopaikalle vaan sen voi joko kompostoida biojätteen mukana tai polttaa polttokelpoisen jätteen mukana. Myös pölyämättömyys, tuoreen puun tuoksu ja edullisuus ovat painaneet vaakakupissa valintaa tehdessä.

Kissa ei vaadi paljonkaan tarvikkeita. Kiipeilypuut ovat puusta ja sisalnarusta valmistettuja, ja hankintavaiheessa on kiinnitetty huomiota tuotteiden kestävyyteen. Leluissa, nukkumapaikoissa ja pehmusteissa voi hyödyntää kierrätysmateriaaleja- meillä pennut aloittelevat elämänsä pahvilaatikossa, mutta niinhän ihmisvauvatkin äitisypakkauksen pahvilaatikkosängyissä.

Olettaa sopii että näillä toimenpiteillä kissojemme hiilitassunjälki on saatu putoamaan pikkuauton tasolta alemmas, olisimmeko peräti skootterin tasolla?

Vaikka hiilitassunjälkeä syntyy, kissaa ei voi ajatella hyödykkeenä kuten autoa, vaan kissa on perheenjäsen, jonka tuoma ilo ja onni ovat korvaamattomia. Elämämme kokonaisuudessa voimme elää ekologisia  valintoja tehden myös kissojemme kanssa, ja siinä kokonaisuudessa arvokkaimpia ovat ne tassunjäljet, jotka kissa rakkaudellaan jättää sydämiimme.