Vilskettä ja vilinää
Toisinaan törmäämme kysymykseen, miten pärjäätte kun kotiin syntyy kissanpentuja, vieläpä kaksi pentuetta yhtä aikaa. Kissaihmisenä puolestani ihmettelen heitä, jotka voivat elää ilman yhtään kissaa sulostuttamassa kotiaan. Mutta minkälainen kaaos vallitsee, kun huushollissa vilistää yhteensä kymmenen kissaa?
Kissanpentueen ensimmäinen kuukausi menee pentupesässä, emon huolehtiessa pentujen kaikista tarpeista ravinnon tuottamisesta jätteiden käsittelyyn asti. Pentueen olemassaolon huomaa parhaiten silloin kun emo haluaa kanniskella pentuja muihin pesäpaikkoihin kuin kasvattajan rakentamaan pentupesään. Tämä tapahtuu yleisimmin yöaikaan, ja pentujen kitinä joko uudessa kalseassa piilopaikassa, tai ilman emoa jääneiden pentujen ikävänitku, herättelee ihmispalvelijoita ihan niin kuin ihmisvauvakin ensimmäisinä elinviikkoinaan. Toinen seikka, mistä pentueen olemassaolon huomaa, on emon lisääntynyt ruokahalu imetysaikana. Ruokakupilla käydään ahkerasti, eikä nirsoilu kuulu kuvioon tässä vaiheessa.
Noin kuukauden iässä alkavat pennut liikkua pesästään, aloittelevat ruoan maistelun ja samalla hiekkalaatikolle opettelun. Tästä iästä muutaman viikon eteenpäin voi varautua pienten vahinkojen siivoukseen – hiekkalaatikko kun aina ole lähellä silloin kun hätä on suurin. Eihän pentu voi myöskään heti tietää, mikä paikka on tarkoitettu tarpeiden tekoa varten ja mikä ei; sekaannuksia on sattunut esimerkiksi pellettilaatikon ja legolaatikon välillä.
Vähitellen kahden kuukauden ikää kohti alkaa vauhti lisääntyä. Pennut kirmailevat varsinkin aamu- ja iltavillissä ympäriinsä, tutkivat kaikki paikat ja painivat villisti keskenään. Tässä iässä saa filmattua loputtomasti suloisia pentuvideoita ja hupaisia tilannekuvia, jos vain pystyy seurailemaan pentujen vipellystä kamera valmiudessa ynnä riittävän hyvillä liikkuvan kohteen ja hämäräkuvausominaisuuksilla varustettuna. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana kodin vaaranpaikkojen kanssa - pienten tutkimusmatkailijoiden päätä kun ei huimaa ja leikin tiimellyksessä ei muisteta olla varovaisia.
Vaikka iloista vilskettä ja pienten tassujen töminää hetkittäin tuntuu kuuluvan joka puolelta huushollia, kuitenkin suuren osan ajasta talo rauhan ja tyyneyden tyyssija, niin isojen kuin pienten kissojen nukkuessa suloisia kissanuniaan, tai rauhoittuessa tarkkailemaan ympäristön tapahtumia tiiviisti keskittyen. Syliin, sohvalle, siivoussankoon, sandaaleihin tai muihin vastaaviin paikkoihin nukahtaneita karvapalloja katsellessa palvelusväenkin verenpaine laskee ja mieli asettuu samaan levolliseen tilaan. Ihmeen paljon voi pieni kissa, meditaation mestari ja mindfulnessin master sensei, levittää ympärilleen myös rauhan ja tyyneyden mielentilaa.