Kollittelua

Kollittelua

Wallu on ensimmäinen kollimme. Itsestään selvästi hän jäi meille silloin vajaa pari vuotta sitten, vaikka se tiesikin emokissa Padmen sterilisaatiota ja kissankasvatuksen loppumista kotonamme Emme ole halunneet leikkuuttaa Wallua, kun siihen ei ole ollut erityistä tarvetta. Lisäksi meillä on toive, että saisimme joskus nähdä minkälaisia jälkeläisiä Wallu jättää, mutta morsianehdokkaita ei ole tähän mennessä ilmaantunut.

Eläväinen, mutta myös sylissä viihtyvä poika on Wallu ollut, oikea mammanpoika. Tähän syksyyn asti Wallulla on esiintynyt vain pieniä kollin elkeitä. Joskus on täytynyt laulaa serenadia aivan keuhkojen täydeltä, joskus vähän hätyyttää huushollin naaraita.

Nyt syksyn mittaan tyttökaveria ikävöivä Wallu on kuitenkin ottanut käyttöön uuden konstin, merkkailun. Olemme oppineet, että hikisiä lenkkikamppeita ei kannata jättää kodinhoitohuoneen pöydälle tai ne saavat vielä extraödöörin. Kaikki lattialla lojuvat kassit, korit ja laatikot ovat myös hyviä tähtäyskohteita.  Aivan kuningaslaji on sänkyihin merkkailu- sänkyjen tuoksut inspiroivat ruiskuttelijaa lisäämään sekaan omat tuoksunsa.

Tilanne on kypsyttänyt palvelusväen suhteellisen nopeasti sille tasolle, että Wallulle on päädytty asentamaan hormoni-implantti. Implantin toivotaan tuovan hajuvapaata noin puoleksi vuodeksi. Nyt vielä odotellaan pari viikkoa, että vaikutus alkaa…no, pyykkäillessähän se aika nopsasti kuluu!