Kollimainen kosintakirje ja sitä seurannut äkkilähtö lemmenlomalle
Komea Tsekeistä maahanmuuttanut Walentino-kolli puhuttiin Vanamolle sulhaseksi hyvissä ajoin, noin vuosi sitten keväällä. Suunnitelma silver tipped -pentueesta oli tarkoitus toteuttaa heti kun Vanamo tulisi kiimaan edellisen pentueen jäljiltä, eli arvatenkin kesä-heinäkuulla.
No, toisin kävi. Vanamo ei tullut kiimaan kesällä eikä vielä syksylläkään. Talvikin ennätti kääntyä uuden vuoden puolelle ennen kuin kiima sitten lopulta ilmaantui, sopivasti juuri Kemin näyttelyn aikaan. Siitä laskettuna vajaa pari viikkoa eteenpäin olisi ollut sopiva astutusaika, ja aikatauluja jo suunniteltiin kahdessa taloudessa siihen malliin, että tiettyinä päivinä tyttäremme olisi junaillut viemään ja hakemaan Vanamoa.
Tässä välissä ennätti Kisumisulla käydä poikakaveri Tampereelta, Kalle-kolli. Vanamo pidettiin visusti erossa tyttärensä sulhasesta, mutta vierailun jälkeen Vanamo ei kuitenkaan tullut enää kiimaan. Vähitellen aloimme jo hämmentyneenä epäillä, että ei kai sittenkin päässyt käymään hassusti, ja Vanamolle ja Kallelle olisikin tulossa lehtolapsipentue. Varsinaista Kauniit ja Rohkeat- meininkiä!
Walentino oli uskollisesti odottanut Vanamoa nämä kaikki kuukaudet (mitä nyt parin muun naaraan kanssa sillä aikaa tekaissut pentueet), ja vielä tämän Vanamon viimeisimmän sekoilun Kallen hormonihuuruissa kestänyt uskoen, toivoen ja rakastaen. Vähitellen alkoi käydä selväksi, että ilmeisesti Vanamo kehitti valeraskauden kollintuoksuista, kun vatsa ei kuitenkaan alkanut kasvaa samaa tahtia kuin tiineeksi tulleella Kisumisulla.
Walentinon emäntä alkoi saada kollien kujeista ja narttujen nirsoiluista tarpeekseen, ja tarttui Amorin jouseen. Hän oli kuullut että kollinhajut saattaisivat herättää naaraan halut, ja niinpä Vanamo sai Walentinon leukaperissä pyöritellyn kankaanpalan kirjepostissa. Absolutely the most romantic kirjekosinta kissapiireissä kautta aikain! Walentinon "partavesi" tepsi suorastaan odotettua paremmin, sillä parin päivän kuluttua huomasin Vanamon mouruavan lupaavasti.
Viesti Walentinon emännälle lähti heti, ja viisi tuntia siitä olivat Walentinon omistajat autoilleet kolmensadan kilometrin takaa hakemaan Vanamoa. Tuskin ennätti Vanamo huomata kiimassa olevansakaan, kun oli jo matkalla lemmenlomalle Walentinon luokse. Se oli todellinen äkkilähtö!
Nopsaa oli toiminta kissaparillakin. Lieneekö etukäteen saatu tuoksuviesti tuonut tuttuuden tunnetta, kun Vanamo suhtautui Walentinoon varsin suopeasti alusta alkaen. Hyvä että pitkä odotus palkittiin ainakin lemmekkäällä lomalla. Jos tästä seikkailusta vielä VW-pentuekin seuraa niin vaiherikas romanssi saa onnellisen lopun.