Kissavauvakuumetta

Kissalassa eletään pentuetoiveissa. Vuodenvaihteen tienoilla emokissa Vanamolla alkoivat vauvakuumeen oireet, ja niinpä kutsuttiin apuun musta Martti-kolli, jonka kanssa ensimmäisestä pentueesta syntyi kaksi söpöä poikasta.

Martin saapuessa Vanamon ensireaktio oli yllättävä: Kisumisu, 5 kk, sai emoltaan vihaisen karkotuksen peränurkkaan - selvästikin Vanamo halusi omia Martin kokonaan itselleen. Tällä kertaa sulhasen ei tarvinnut aloittaa Casanovan uraansa piileskelemällä sähisevää narttua neljä tuntia lastenhuoneen sängyn alla, vaan Vanamo heittäytyi hetimiten kutsuvaan kieriskelyyn Martin edessä. Taisi Vanamo muistaa että tämän kaverin kanssa on pidetty hauskaa ennenkin.

Martti käyttäytyi hienon brittiherran tavoin eikä hätyytellyt Kisumisua, joka kylläkin sähisi pontevasti Martille. Lapset saivat jälleen ihan rauhassa kanniskella kehräävää Marttia. Taisi meille kaikille jäädä pikkuisen ikävä tuota mustaa, äänettömästi hiipivää, lempeää seuralaista.

Vanamon kiimat loppuivat Martin vierailuun, ja samalla palasi rauha emon ja tyttären välille. Nyt ne taas entiseen malliin torkkuvat sohvalla tai kököttävät kylki kyljessä ikkunalla lintuja vaanien, pesevät toinen toistensa turkkeja ja painivat villisti iltaisin. 

Näihin asti, ja vielä pari viikkoa eteenpäinkin, ei ole näkyvissä muita merkkejä tiineydestä kuin kiiman poissaolo. Jos kaikki menee hyvin, pennut syntyvät kirkkaiden keväthankien aikaan, maalis-huhtikuun vaihteessa. Mielenkiinnolla odotamme, minkälaiset värit elämän arpakuutio heittää tällä kertaa pentujen turkkeihin: saadaanko lämpimiä kullanruskeita vai hohtavaa hopeaa, tuleeko lumileopardin täplikkyyttä vai kesykissan tabbya.  Mukavaa aikaa on tämä kissanpentujen odottaminenkin, saati sitten pikkukissojen kanssa eläminen.