Ihmeellinen luonto

Samainen haltioitunut ihmetys, mitä koemme ihmissuvun uuden jatkajan edessä, valtaa meidät myös kissankopan äärellä. Hei, Kasimir osaa jo kehrätä! Tänään Kisumisukin kehräsi! Kisumisu osaa nuolla tassuaan! Katso, Kasimirilla jo etutassut kantaa! Onpa ne kasvaneet! Perheen äidin on vallannut mummomoodi: heti kun tapaa tuttuja, puhelin heilahtaa esiin parissa sekunnissa ja kissankuvat leväytetään ihasteltaviksi. Kylläpä tässä iässä voi jo hyvin alkaa harjoittelemaan mummoilua, ensin näin kissanpennuilla :)

Eräänä päivänä tytär tuli huolestuneena, että mikähän Kasimirilla on, kun se hengittää silleen suu auki ja kuulu semmoinen ääni. No mentiin katsomaan, ja todettiin, että sehän sähisee. Kaksisataa grammaa tulta ja tappuraa piti puoliaan meidän isojen ihmisten edessä. Periksiantamatonta selviytyjätyyppiä vaikuttaisi olevan tämä kollipoika.

Eilen pennuilla aukenivat silmät. Tässä vaiheessa ne  näyttävät tumman sinisiltä, eikä näkökyky taida vielä olla kovin hyvä. Mutta tuntuu että yksi iso askel on siinäkin taas otettu, enää eivät ole sokeita rääpäleitä. Eivätkä kyllä rääpäleitä muutenkaan, painoa on isommalla 330 ja pienemmällä 300 g, eli painoakin on jo yli kolme
kertaa sen verran kuin syntyessä.

Olemme pistäneet merkille tiettyjä eroja käyttäymisessä jo  alle kahden viikon ikäisen tyttö- ja poikapennun välillä. Poikapentu Kasimir on pulskempi ja varsinainen rellukka, monesti rellottelee massupuoli ylöspäin. Kasimir myös kehrää enemmän, ja on tosiaan jo sähisten puolustanut itseään ja sisartaan emon
poissa ollessa. Sirommalla Kisumisulla on selvästi tyttömäisiä tapoja: se jo pesee nuolemalla tassujaan, ja osaa asettua sievään tyttömäiseen kerään
nukkumaan. Jaa, että eikö ole sukupuolilla geeneissä mitään eroa käytöksen ja mielenkiinnon kehittymisen suhteen? Että kasvatuksestako vain johtuu tyttöjen
ja poikien käytöksen erilaisuus? 
Ikävältä tuntui puhutella pentuja vain tytöksi ja pojaksi tai ykköseksi ja kakkoseksi syntymäjärjestyksen mukaan. Annoimme siten jo tässä vaiheessa nimet, jotka rekisteröinnissä annetaan myös kasvattajanimeksi. Kisumisu-nimi on peräisin Aku Ankan kissalta, ja nimi on jo aikapäivää sovittu perheen akkarifanin kanssa annettavaksi meille itselle jäävälle pennulle. Sikälikin se on sopiva nimi tabbykuvioiselle kantajalleen, että englanninkielisessä Akussa kissan nimi on Tabby. Kasimir vain tuntui sopivan pehmeäturkkiselle, kookkalle kollipojalle, ja se myös sointuu hyvin Kisumisu nimen pariksi. Kollipojan uusi omistaja sitten antaa kissalleen itselleen mieleisensä kutsumanimen, mutta meillä ollessaan sitä kutsutaan Kasimiriksi tai Kassuksi