Geenien arpajaiset

28.08.2015 18:39


Vanamon ja Martin juhannusromanssia seurasi onnellinen odotus. Tiineys ei Vanamoa näyttänyt paljon rasittavan,vaan  parin kuukauden pituinen aika kului
perhosten jahtaamisen,  puissa kiipeilyn  (valjaiden sallimissa rajoissa) ynnä muiden kesätouhujen merkeissä. 66 vuorokautta astutuksesta eli 24.8. syntyi kaksi terhakkaa poikasta. Vanamo halusi itse valita synnytyksen paikan, eikä hyväksynyt niitä laatikoita, mitä olimme varanneet, vaan pyöräytti pennut vanhaan kissanpesään. Tosin sieltä muutimme ne  myöhemmin tilavampaan ja helpommin seurattavaan laatikkoon.

Tiineyden aikana arvuuteltiin paitsi pentujen määrää ja sukupuolta, myös syntyvien pentujen väriä ja kuviointia: mahdollisia olisivat olleet ruskea, golden ja hopea, ja kuvioina täplikäs tai tabby. Eri värejä yhdistävässä astutuksessa on  väri- ja kuviogeenien jakautumisen arvoituksellinen elementti.  Tällä kertaa syntyi voimakkailla väreillä varustettuja pentuja: ruskeatäplikäs uros ja ruskeatabby naaras. Pentujen sukupuolen määrittäminen ei olekaan aivan helppo juttu, onneksi kokeneemmat kasvattajat auttavat aloittelijoita.

Pennut ovat nyt neljän päivän ikäisiä, ja  liikuttavaa on ollut seurata ensisynnyttäjä Vanamon omistautuvaa pentujen hoitamista. Olemme runoilleet: "Kun pentu laatikossa vingahtaa, sinne Vanamo oitis singahtaa". Pentujen ei todellakaan tarvitse olla hädissään, vaan jo  ensimmäisestä äännähdyksestä Vanamo rientää turvaksi, jos on sattunut hetkeksi poistumaan laatikosta. Ensimmäisen päivän aikana Vanamo tosin ei lainkaan poistunut laatikosta, ei edes hiekkalaatikolle.

Pennut ääntelevät hennolla vinkumisella, ja Vanamo vastailee niille matalasti urisemalla tai ynähtelemällä. Jos Vanamolla on meille ihmisille asiaa, hän naukuu entiseen malliin. Vanamo monesti myös kehrää, esimerkiksi imettäessään pentuja.

Pennut ovat olleet yllättävänkin aktiivisia jo syntymästä alkaen. Ne osaavat mönkiä sitkeästi eteenpäin nisää etsien. Jostain kumman syystä, vaikka emolla on kahdeksan nisää, pennut usein nahistelevat samasta nisästä ja silloin näyttävät kaikki keinot olevan sallittuja: tassulla huitominen, päällä puskeminen, toisen estäminen ja sivuun työntäminen.

Pennut nukkuvat yleensä joko emon massua vasten painautuneena, tai emon tassujen välissä. Milloin emo ei ole kopassa, ne yleensä asettuvat ristikkäin, toinen toisen päälle, ilmeisesti lämmittääkseen toisiaan.  Nyt pentujen jalat alkavat jo hieman kantaa maidosta pullollaan olevaa massua, ja mönkiminen käy päivä päivältä vauhdikkaammaksi.  Lämmönsäätelykin on jo ilmeisesti kehittyneempää, koska pennut välillä rellottavat selällään lähes karvaton massupuoli ylöspäin.

Lemmikkieläimeen liittyy itse asiassa paljon positiivisia merkityksiä, myös muissa kuin lemmikkiin liittyvissä suhteissa. Vanamon pennut ovat selvästi jo opettaneet lapsille vastuuta ja huolenpitoa. Ne ovat tuoneet tullessaan paljon iloa niin lapsille kuin aikuisille, ja sen ilon jakaminen ystävien ja tuttavien kanssa tuo yhteisiä hauskoja hetkiä.  Tiettyä leikkimielisyyttäkin tarvitaan elämässä,ja kissa lemmikkinä tuo sitä elämään paljonkin.  Myös uudet tuttavuudet, mitä kissaharrastuksen myötä on tullut, rikastuttavat elämää mukavalla tavalla.

Ainakin marraskuun puoleenväliin asti kissanpennut elävät osana perhettämme, joten odotettavissa on iloinen ja vauhdikas syksy!