Kissalassa ollaan tultu vaiheeseen, että kantaemo Vanamo on siirtynyt eläkkeelle kissaemon tehtävistä. Ajatuksissani olen kerrannut niitä tunnelmia kun Vanamo tuli meille, jolloin pienenä kaukaisena haaveena läikkyi ajatus kissanpennuista - olisipa kiva jos jossain vaiheessa meille tulisi yksi pentue, että saisi kokea pienten kissanpentujen söpöyden, leikkisyyden ja niiden hoivaamisen ilon.

Kasvattajakurssia kävin ajatuksella, että kunhan nyt omaksi iloksi sen yhden pentueen tekisi…Puoliksi huvittuneena ihmettelin, miten tässä on päässytkään ihmislapsia tekemään ilman mitään kurssituksia ja diplomeja.

Vanamo ennätti kieriskellä säännöllisissä, joka toinen viikko tahdilla tulevissa kiimoissa useita kuukausia ennen saimme leimat kaikkiin tarvittaviin papereihin Kissaliitosta, ja vasta sen jälkeen voitiin kutsua Martti- kolli kylään. Se juhannus meni kissojen häitä viettäessä, ja elokuun lopulla syntyivät Vanamon ja Martin ensimmäiset pennut. Ensimmäisten pentujen saaminen olikin niin kiva kokemus, että Martti kutsuttiin heti seuraavana keväänä uudelle vierailulle.

Pentueita Vanamolle on tullut kaikkiaan neljä kappaletta. Upeat silver tipped kollit Walentino ja Wenrico olivat seuraavien pentueiden isikisut. Kaikki vaiheet astutuksesta pentujen vieroittamiseen ovat menneet joka kerralla hienosti. Vanamo on pyöräytellyt terveitä ja sieviä poikasia, ja hoitanut niitä suojelevasti ja antaumuksella, tuskin malttaen ensi alkuun poistua hetkeksikään pentukopasta. Pari ensimmäistä pentuetta olivat onneksi pieniä, vain kahden pennun pentueita, jotta saimme kaikki rauhassa harjoitella asiaa. Kolmatta pentuetta Vanamo katsoi parhaaksi hoidella kuukauden verran piilossa peräkamarin sängyn alla. Neljäs pentue hoituikin sitten yhteishuoltajuudessa Vanamon ensimmäisen pennun Kisumisun kanssa, koska synnytykset tapahtuivat kahden päivän välein. Ihastuksella seurasimme, miten kissaemot auttoivat toisiaan synnytyksissä mm pesemällä syntynyttä pentua puhtaaksi emon ponnistaessa toista. Pentupesässä emot hoitivat kaikkia pentuja yhteishuoltajuudessa väriin katsomatta.

Vanamo on ollut erinomainen kantaemo kissalaan. Värissä olemme suuntautuneet silver tippedista värillisiin kuviokissoihin, jossa  tulokset alkavat  näkyä  sukupolvien myötä. Mielenkiintoista on ollut alusta aloittaa uudenlaisen värimaailman rakentaminen.

Ennen kaikkea Vanamon myötä meille on auennut mahdollisuus kokea uuden elämän syntymisen ihme. Olemme saaneet hoivata pieniä kissanpentuja ja seurata niiden sinnikästä pyrkimystä kohti kasvua. Olemme saaneet iloita pienten maailmanvalloittajien elämänriemun myötä. Olemme olleet onnellisia kun pennut ja niille hyvän kodin tarjoavat uudet omistajat ovat löytäneet toisensa.

Nyt Vanamo on osansa tehnyt brittikissojen ilon levittämisessä meidän ja muiden koteihin, ja nuorempi polvi jatkaa työtä. Mielenkiintoista on nähdä, miten Vanamo mahtaa mummokissan roolissa suhtautua tuleviin pentueisiin – löytyykö enemmän sähinämummoa vai hyrinämummoa. Ainakin hän säilyy kissalan itsestään selvänä kuningattarena, ja näyttää nyt eläkepäivillään kehräilevän tyytyväisenä ja entistäkin seurallisempana.